On se hassua miten kaikki 20-30v sinkut sanovat olevansa sporttisia tai käyvänsä vähintään salilla. Sen perusteella salit ja lenkkipolut olisivat pullollaan sinkkuja, jotka joutuisivat väistelemään toisiaan. Enpä ole nähnyt. Kuvittelevatko miehet, että salilla käynti herättää naisessa heti mielikuvan tiukkana lihaskimppuna tai itsestään huolta pitävänä metrona? Aika hurskastelua, koska onhan se kieltämättä kiva välillä pullistella peilin edessä ja katsoa mitä iloa satojen tuntien hikoilusta on ollut. Itse ainakin nautin siitä tunteesta, joka tulee hyvän treenin jälkeen.
Itse olen koittanut pitää uudenvuoden jälkeen tahtia yllä ja ensimmäinen kuukausi on mennyt ihan mukavasti. Duunipaikan muuton jälkeen en ole vain vielä saanut rutiinia pyörimään. Ollaan sovittu kaveriporukan kesken, että elokuun lopussa järjestetään pienimuotoinen triathlon. Eli juostaan cooper, vedellään leukoja ja punneruksia. Eli perus- ja lihaskuntoa mittaillaan. Jotenkin äijämäistä kisailla tuossakin, mutta olen sen verran kilpailuhenkinen, että se tuo hieman lisämotivaatiota. “Tolle nyt en ainakaan häviä”. Lisäksi lupauduin liittymään firman salibandy-joukkueeseen. Pelannut viimeksi joskus 18-vuotiaana, joten pitää käydä hommaamassa sisäkengät ja maila. Tuollainen leikkimielinen kuntoilu on parasta veren maku suusta. Mutta nyt salille, oikeasti.

Hei mä olen mietiskellyt ihan samaa…Suomi on pullollaan niiiiiiin urheilullisia sinkkumiehiä että. Sitä paitsi urheilemisella, kuntoilulla ja urheilullisen näköisellä ON eroa. Välillä kun lukee noita deitti-ilmotuksia niin hengästyy jo ajatuksestakin - tällainen urheilullisen näköinen ei-urheileva tytsikin :D Vaikka eihän urheilullisuudessa mitään vikaa olekaan. Ehkä mun empiirinen tutkimus tuottaa jonain päivänä tulosta deittikokemusten muodossa :D Mä olen varmaan outo muutenkin…mä tahtoisin löytää semmosen Sen Oikea, joka oikeasti ois ilman hirveitä muskeleita, vaikka lihaksikas muuten oiskin.
Comment by Missä Se on??SE OIKEA! — 28.1.2006 @ 13:51