Jokainenhan tietää klassisen kolmen päivän säännön. On ollut outoa huomata, että perhosten pörinä vatsassa ei lakannut ensitreffeihin, vaan sama hermostuneisuus on edelleen päällä. Miten selvittää jatkoaikeet mahdollisimman tyylikkäästi niin, ettei anna itsestään liian epätoivoista kuvaa? Varmaan parasta olisi molempien rehellisesti kertoa omat tarkoitusperänsä. Mikä on sopiva ajankohta ja tapa toteuttaa se? Mielestäni kolmen päivän sääntö on siinä mielessä hyvä, että sen aikana voi edes pohtia rauhassa, oliko treffikumppani täysin mielenkiinnoton kampela vai olisiko siinä mahdollisesti potentiaalia suureen rakkaustarinaan.
Mielestäni toiset treffit olisivat ainakin tässä tapauksessa paikallaan. Kiinnostaisi kieltämättä aika paljon tietää vastapuolen ajatukset. Ihminenhän koittaa välttää tilanteita, joissa se joutuu henkisesti loukatuksi. Koitan olla tekemättä sitä klassista virhettä, että vaikka toinen selkeästi ilmoittaa ettei hommasta tule mitään, silti roikkuisin jaloissa ja vonkaisin.
Toisaalta minun on ainakin ensitapaamisen jälkeen erittäin vaikea sanoa, oliko sitä “kemiaa” vai ei. Älykäs, kaunis, puhevalmis ja maanläheinen tulivat K:sta ensimmäisenä mieleen. Ne huonot piirteethän ihmiset osaavat ensitreffien aikana jokatapauksessa piilottaa. Itse kärvistelin tupakoimatta koko päivän, joka ei loppujenlopuksi tuottanut edes suurempia ongelmia.
Neuvoja otetaan vastaan. Itse ajattelin pidättäytyä yhteydenotosta vielä päivän tai kahden ajan. On tämäkin peliä :)

Hmm… en oikeen tiedä miten suhtautua näihin sanattomiin sääntöihin, kuten tuo kolme päivää. Onko seurustelu täynnä koodeja joita pitää noudattaa ja jos niistä poikkeaa, on friikki, liian innokas/tylsä tai jotain muuta negatiivistä. Vai voisiko olla niin, että on itse vain liian kangistunut omiin kaavoihin, että puuttuu spontaanisuus?
Jos haluat neuvoni, enkä sano sen olevan hyvä tai huono, tee kuten sisälläsi oma tunne käskee. Silloin olet aito oma itsesi, etkä esitä olevasi mitään muuta - ja jos se ei riitä, mikä muu voisi olla enemmän?
Joskus minä piristä toista tekemällä jotain mukavaa ja odottamatonta, juuri näiden kaavojen ulkopuolelta. Kerran oli lähellä, ettei kaverini meinannut ostaa ihastuksensa kohteen kotikadulle valopylväisiin mainokset hetkeksi aikaa, jossa pyysi ihastusta kullakseen. Se olisi ollut aika hieno juttu, once in a lifetime -tasoinen juttu.
Comment by Sulkakynä — 23.1.2006 @ 23:49
Just.. sen verran kirjoitusvirheitä, että parempi mennä nukkumaan. :D Öitä.
Comment by Sulkakynä — 23.1.2006 @ 23:51
yhdyn sulkakynän kommenttiin.. “Jos haluat neuvoni, enkä sano sen olevan hyvä tai huono, tee kuten sisälläsi oma tunne käskee. Silloin olet aito oma itsesi, etkä esitä olevasi mitään muuta - ja jos se ei riitä, mikä muu voisi olla enemmän?”
unohda kaikki tuollaiset säännöt! niin moni asia voi mennä vikaan suhteessa (erityisesti alkuvaiheessa) että ei kannata mitään säästellä. ole omaperäinen, ole oma itsesi ja anna mennä! toivomme onnea..
p.s. ainakin treffikertomuksen perusteella K haluaa varmasti myös katsoa toisen kerran! ainahan ihmiselle pitäisi se toinen mahdollisuus antaa eniweis.. ;p
Comment by jensson — 24.1.2006 @ 11:15
ja älä pelaa jos et ole (tai halua esittää olevasi) playeri vaan anna sydämen viedä täysillä mukaan uuteen seikkailuun!
Comment by jensson — 24.1.2006 @ 11:16
Mulla oli juuri ekat treffit viime tiistaina ja oli kivaa. Tokat perjantaina ja oli kivaa aina sunnuntaihin saakka, jonne ne jatkui. Kaveri on soitellutkin joka päivä aina lauantaista kun tavattiin, mutta jostain syystä se ei haittaa. Taidan tykätä siitä. Silloin kaikki normit voi passittaa Huitsin Nevadaan, enkä muutenkaan kehottaisi ketään liikaa noudattelemaan sellaisia, vaikka itsekin normaalisti ainakin jossain määrin katson niiden perään.
Comment by opia — 24.1.2006 @ 19:05