Sinkkumiehen maailma

K soitteli eilen kesken nettipelien ja sain siitä syystä vihakseni neljän ruotsalaisen ja kaveriporukan vihat :) Prioriteetit kuitenkin kuntoon. Saan jo osakseni pientä kuittailua, “katokkin sit ettei poikien illat lopu tähän”. Keskustelu K:n kanssa päätyi taas mitä ihmeellisimme urille, alkaen Nokian moottoritien korjaustöistä päättyen huomisiin treffeihin. Itse en ollut väsyneenä kovin loistokkaalla keskustelutuulella. Huhu, tänään voisi ihan jo kohteliaisuudesta yrittää hieman skarpata.

2h myöhemmin…

Eipä mennytkään ex-pomon verkkosäädöt ihan putkeen. Toimistolla ei ollutkaan ketään, mutta ajattelin hoitaa hommat langattomasti seinän takana olevasta kahvilasta. Ajattelin jo että onpa tekniikka kätevää. Otin vaniljateen ja rupesin hommiin. Homma tökkikin niin, että sain sekä palomuurin ja WLAN-tukiaseman sekaisin, koska firmwaren päivitys meni kätöseen. Verkko sentään toimi, mutta en päässyt tekemään sitä mitä varten olin tullut paikalle. Se tarkoittaa taas ylimääräistä visiittiä.

Samanikäinen kaveri sai tänään tyttövauvan ja postissa oli kutsu isosiskon muksun yksivuotis-synttäreille. Henkilökohtaisesti voisin kuvitella, etten välttämättä hankkisikaan lapsia missään vaiheessa, ei ainakaan tällä hetkellä. Varmasti selviäisin lapsen kasvattamisesta, mutta ei vain jotenkin just nyt kiitos vaan.

Kävin päivällä suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni ja tein samalla pidemmän kävelylenkin. Rupesi lapsettamaan, joten hain lähikaupasta laskiaispullat ja keitin kaakaot kun pääsin himaan asti. Maistui aika hyvältä. Äänestin Niinistöä, jos jotakuta kiinnostaa. Halonen on mielestäni ollut kuitenkin hyvä presidentti, maanläheinen, mutta silti sieltä on tarpeen tullen tullut aika tiukkaakin kommenttia. Eli vaikka Niinistö hävisi, en koe mitenkään pettyneeni.

Soittelin ex-tyttöystävän isosiskon ex:lle ja kyselin mahdollisista duunipaikkavinkeistä K:lle ja sainkin muutaman. Välitin ne eteenpäin K:lle. Yritän oikeasti auttaa sitä työnhaussa ilman mitään sen kummempia taka-ajatuksia, koska muistan itse niin hyvin sen epätietoisuuden siinä tilanteessa. Yritän muutenkin aina auttaa ihmisiä mahdollisuuksien mukaan. Keskustelu urautui taas kaikkeen taivaan ja maan välillä. Hyms, en oikein välillä tiedä miten suhtautua K:n heittämiin henkilökohtaisiin paljastuksiin. Onko se osoitus jonkinnäköisestä luottamuksesta? K pyysi katsomaan Jokerit - Blues peliä keskiviikkona, koska oli saanut liput ilmaiseksi jostakin. Tulee vähän kiire treeneistä, mutta yritän kyllä. Kyseessä on jokaisen perus-uroon unelmanainen, ensitreffeillä kannettiin kaljaa pöytään ja pyytää toisilla treffeille seuraksi lätkäpeliin.

Vedin tänään yhdistetyn salin ja uintireissun, kokkailin lihapullia ja katsoin oudon leffan. K joutui siirtämään treffejä töiden takia ja koska minulla on taasen kiire loppuviikosta, ne siirtyvät yli viikon päähän. Tänään olisi tehnyt mieli mennä bilestämään, mutta kukaan muu ei ollut lähdössä niin sekin jäi. Ollut jotenkin haikea fiilis koko illan, ikävä jonkun lähelle, halipula? Kraah, kai se on parasta mennä vain nukkumaan.

np: Delerium feat. Nerina Pallot - Truly (Signum Club Mix)

On se hassua miten kaikki 20-30v sinkut sanovat olevansa sporttisia tai käyvänsä vähintään salilla. Sen perusteella salit ja lenkkipolut olisivat pullollaan sinkkuja, jotka joutuisivat väistelemään toisiaan. Enpä ole nähnyt. Kuvittelevatko miehet, että salilla käynti herättää naisessa heti mielikuvan tiukkana lihaskimppuna tai itsestään huolta pitävänä metrona? Aika hurskastelua, koska onhan se kieltämättä kiva välillä pullistella peilin edessä ja katsoa mitä iloa satojen tuntien hikoilusta on ollut. Itse ainakin nautin siitä tunteesta, joka tulee hyvän treenin jälkeen.

Itse olen koittanut pitää uudenvuoden jälkeen tahtia yllä ja ensimmäinen kuukausi on mennyt ihan mukavasti. Duunipaikan muuton jälkeen en ole vain vielä saanut rutiinia pyörimään. Ollaan sovittu kaveriporukan kesken, että elokuun lopussa järjestetään pienimuotoinen triathlon. Eli juostaan cooper, vedellään leukoja ja punneruksia. Eli perus- ja lihaskuntoa mittaillaan. Jotenkin äijämäistä kisailla tuossakin, mutta olen sen verran kilpailuhenkinen, että se tuo hieman lisämotivaatiota. “Tolle nyt en ainakaan häviä”. Lisäksi lupauduin liittymään firman salibandy-joukkueeseen. Pelannut viimeksi joskus 18-vuotiaana, joten pitää käydä hommaamassa sisäkengät ja maila. Tuollainen leikkimielinen kuntoilu on parasta veren maku suusta. Mutta nyt salille, oikeasti.

Tiedättekö kuinka väsyneenä ajatus ei kulje. Se kulminoitui jotenkin tänään taas niin täydellisesti. Ensinnäkin onnistuin ensimmäistä kertaa elämässäni hajottamaan kuivamustakynän farkkujen taskuun. Meinasin jo alkaa päästelemään ärräpäitä, koska kyseessä olivat alle 2vko sitten hankitut satasen farkut. Pahaa vahinkoa ei onneksi päässyt käymään. Omo-info toimii näköjään myös netissä. Kotiin kävellessä vedin yhden kadun ajatuksissani pitkäksi ja päädyin tekemään ylimääräisen 500m lenkin. Illalla suihkussa ajattelin pestä hampaat, mutta pursotin hammastahnan partahöylään ja olin tunkemassa sitä jo suuhuni kunnes viime tipassa huomasin erheeni. Tuloksena hysteerinen nauru omalle väsymykselle.

Soitin kuin soitinkin K:lle ja sovittiin treffit ensi tiistaiksi. Ei mitään romanttista, pyysin makutuomariksi silmälasikauppaan. Kaipa siinä jotain muutakin puuhaillaan, pitää suunnitella. Puhelun piti alunperin koskea pelkästään sitä, mutta päädyimme puoleksi tunniksi juttelemaan niitä näitä. Lupasin avittaa häntä työnhaussa. Hauskaa sinänsä että lipsautin jo alkuviikosta mutsille, että olin treffeillä ja siitäkös mylly lähti pyörimään. “Kukas se oikein on?”, “mitä se tekee?”, “mistä se on kotoisin?”. Selitä siinä sitten että ollaan käyty vasta yksillä treffeillä, älä nyt vielä ala varaamaan paikkaa sukuhaudassa.

Onpas taas päivä tiedossa. Päivä meni aika hektisesti. Uuden investoinnin kanssa on hieman ongelmia ja laadusta on saatu jo muutama reklamaatio. Se liittyy läheisesti työnantajalle tekemääni päättötyöhön, joten selvittelytyö on osoitettu minulle. Aihe kuuluu periaatteessa vastuualueeseeni, vaikka en voinut asialla mitään tehdä. Nyt sain hetken levähdystauon matkalla parturiin töistä ja ajattelin nakuttaa blogia. Lupasin ex-pomolle käydä parturin jälkeen pystyttymässä uuteen konttoriin verkkoa ja VPN-yhteyksiä kuntoon. Huomenna on pidettävä myynnille esitystä, pitää varmaan valmistella sekin vielä illalla. Jaaniin ja K:lle piti soittaa, pitäisi varmaan jättää huomiseen, en varmasti ole yli 12h työpäivän jälkeen kovin pirtsakalla päällä :) Katson illalla mikä on fiilis.

Noudatin kommentoijien sinänsä ihan järkeviä neuvoja ja otin yhteyttä K:hon jo päivää ennen deadlineä. Vastaus oli jo pelkässä hauskuudessaan aika riemastuttava. Eli ensi viikolla on todennäköisesti toiset treffit. Pelimiehen elkeitä minussa ei ole ja ilmaisinkin asiani hyvin “herrasmiesmäisesti”. Veikkaan että nyt kun jää on murrettu, voin ainakin itse mennä paljon huolettomammin toisille treffeille. Voisi yrittää keksiä jotain ihan tavallista tekemistä, ei mitään yltiömäistä yrittämistä. Jossain vaiheessa olisi tarkoitus suunnitella reissu pulkkamäkeen. Nyt odotellaan.

Hyms, matkustelu houkuttelisi tällä hetkellä suunnattomasti ja varasin oman hiihtolomani Suomen sesongin ulkopuolelta. Lennot Barcelonaan olisivat vain 200€, sieltä pääsisi ehkä jopa pariksi päiväksi Ibizalle. Varmasti itse kaupungissakin riittäisi nähtävää, ainoastaan matkaseura puuttuu. K:n varaan ei voi laskea mitään, mutta pitää alkaa aktiivisesti painostamaan kavereita.

Surkeaa kyllä, vanhempani ovat aika kotihiiriä, tästä syystä omat matkusteluni rajoittuvat Norjaan, Ruotsiin ja silloiseen Neuvostoliittoon. Kaksi vuotta sitten oli suunnitelmissa lähteä vaihtoon, mutta sekin kariutui silloisen tyttöystävän antamaan ukaasiin: “katsotaan ollaanko yhdessä kun tulet takaisin sieltä”. Ei olisi pitänyt antaa periksi. Opiskeluaikoina ei ollut ylimääräistä rahaa, mutta nyt olisi mahdollisuus. Viikolla 11 otan ja lähden.

Päivän naurut sai aikaan Iltatyttö. Toivottavasti NSA todellakin pitää kiirettä.

Jokainenhan tietää klassisen kolmen päivän säännön. On ollut outoa huomata, että perhosten pörinä vatsassa ei lakannut ensitreffeihin, vaan sama hermostuneisuus on edelleen päällä. Miten selvittää jatkoaikeet mahdollisimman tyylikkäästi niin, ettei anna itsestään liian epätoivoista kuvaa? Varmaan parasta olisi molempien rehellisesti kertoa omat tarkoitusperänsä. Mikä on sopiva ajankohta ja tapa toteuttaa se? Mielestäni kolmen päivän sääntö on siinä mielessä hyvä, että sen aikana voi edes pohtia rauhassa, oliko treffikumppani täysin mielenkiinnoton kampela vai olisiko siinä mahdollisesti potentiaalia suureen rakkaustarinaan.

Mielestäni toiset treffit olisivat ainakin tässä tapauksessa paikallaan. Kiinnostaisi kieltämättä aika paljon tietää vastapuolen ajatukset. Ihminenhän koittaa välttää tilanteita, joissa se joutuu henkisesti loukatuksi. Koitan olla tekemättä sitä klassista virhettä, että vaikka toinen selkeästi ilmoittaa ettei hommasta tule mitään, silti roikkuisin jaloissa ja vonkaisin.

Toisaalta minun on ainakin ensitapaamisen jälkeen erittäin vaikea sanoa, oliko sitä “kemiaa” vai ei. Älykäs, kaunis, puhevalmis ja maanläheinen tulivat K:sta ensimmäisenä mieleen. Ne huonot piirteethän ihmiset osaavat ensitreffien aikana jokatapauksessa piilottaa. Itse kärvistelin tupakoimatta koko päivän, joka ei loppujenlopuksi tuottanut edes suurempia ongelmia.

Neuvoja otetaan vastaan. Itse ajattelin pidättäytyä yhteydenotosta vielä päivän tai kahden ajan. On tämäkin peliä :)

Jahans, minut on haastettu.

Homman nimi: Kirjoitan merkinnän, jossa paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Haastan itse seuraavat henkilöt: Vansku, Stardust, Ope, Nettideittailija, sekä Sinkku-Minttu.

Tässä Sinkkumiehen viisi omituisuutta:

Puhelimen torkku

En ole herännyt ensimmäiseen kellonsoittoon kolmen viimeisen vuoden sisällä kertaakaan. Laitan kellon soimaan yleensä vähintään puoli tuntia ennen varsinaista herätystä ja hakkaan torkkua vähintään 2-3x ennenkuin nousen oikeasti sängystä. Ennätykseni on 2,5h torkulla, eli yhteensä 15 torkkua. Koko sen ajan makasin sängyssä.

Siivoussyklit

Siivoan kerran viikossa kämpän tiptop. Kerrytän viikon tiskejä ja vaatteita ympäriinsä, kunnes aina lauantaina viimeistään siivoan kaikki paikat. Sama asia jääkaapissa oleville tavaroille.

Musiikkia aina ja kaikkialla

Aamulla heitän luurit korville ja töissä on pakko kuunnella musiikkia koko ajan, että pystyn edes johonkin älylliseen toimintaan. Kun pääsen kotiin, on pakko pistää samantien pistää stereot päälle.

Spontaanit tanssi- ja laulusessiot

Välillä sopivassa fiiliksessä saatan ruveta tanssimaan peilin edessä tai lauleskelemaan yksikseni. Olen ajatellut oikeasti ottavani laulutunteja, että osaisin laulaa edes jotenkuten nuotilleen.

Järjestys kylpyhuoneessa

Suihkun päällä olevassa telineessä on oltava aina tietty järjestys. Pesuaineet aina vasemmalla, shampoo ja hoitoaine aina oikealla, juuri tässä järjestyksessä. Mikäli joku kaveri sattuu lainaamaan niitä ja sotkee järjestyksen, asettelen ne takaisin oikeaan järjestykseen.

Ääääääh, onnistuin hävittämään lähes valmiin sepostuksen sulkemalla vahingossa selaimen. Noh otetaan uudestaan.

Käytiin tosiaan syömässä ja juteltiin sen lomassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Oli kiva käydä vaihteeksi ulkona syömässä, alkupalaksi etanoita, pääruuaksi Saltimbocca Alla Romana ja jälkkäriksi brulè. Paikka oli siis Gastone. Hyvällä ruualla tuppaa olemaan sellainen ahavoittava vaikutus, että kaikki aivotoiminta lakkasi vähäksi aikaa :) Juttua tuntui kuitenkin piisaavaan kaikesta taivaan ja maan välillä. Sain keskusteltua kohtuullisen sujuvasti myös K:n opiskelemasta ammatista ja siihen liittyvistä asioista. Saatiin siihenkin kulumaan lähes kaksi ja puoli tuntia melkein huomaamatta.

Sitten lähdettiin Pasilaan katsomaan sitä stand uppia. Paikan löytämisessä oli pieniä vaikeuksia ja päädyimme paikalliseen lähiöbaariin kysymään karaokeisännältä neuvoa. Stand up setti oli erittäin hauska, nauroin pääni kipeäksi, jota sattuu erittäin harvoin. Myös K:lla tuntui olevan naurusta päätellen hauskaa. Suosittelen lämpimästi vaihtoehdoksi esim. kaveriporukan leffaillalle. Käytiin vetämässä vielä toisessa lähiökuppilassa totit nopeasti ennen lähtöä. Huvittavaa oli että K lainasi minulle hanskojaan, koska omani unohtuivat hermostuksissa kotiin. Heiteltiin nopeasti halihyvästit ja molemmat lähdimme omiin suuntiimme.

Kemioista tai mistään sen syvällisemmästä on vaikea sanoa mitään. Tunnelma oli rento ja vapautunut, vaikka tullessa bussissa olin aivan järkyttävän hermostunut. Tästä kuuluu osansa K:n luonteelle, joka tuntuu aika maanläheiseltä ja sosiaaliselta. Minua ei kyllä toisaalta yhtään harmita, vaikkei tästä tulisikaan mitään sen kummempaa, koska ilta oli mitä hauskin. Nyt on varmaan vuorossa se aika, kun odotellaan mahdollista jatkoa. Minun puolestani kyllä :)