Sinkkumiehen maailma

Hyms erittäin omituista. Istun taas bussissa ja sisällä kalvaa jännä tunne. Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, ihastun uudestaan lähes joka aamu. Tänään tunne tuli vielä hieman vahvempana. Edessäni istuu jälleen kerran kaunis nainen, jonka takaraivoa olen tuijottanut haikeana. Rinnasta ahdistaa hyvällä tavalla, ajatukset ovat sekaisin ja tekisi mieli mennä juttelemaan. Sitten muistin milloin viimeksi on tuntunut tältä. Se oli joskus yläasteella, jolloin ihastus tyttöön sai aikaan aivan samojae oireita. Olen hieman hämmentynyt että pariutumisvietti tuntuu näin voimakkaalta.

Tohtorin hypoteesillinen diagnoosi on lemmenkipeys. Lääkkeeksi voisi tarjota tervettä säännöllistä parisuhteilua. Valitettavasti EU on suositellut käsittelemättömien parisuhteiden käyttämistä ja ihmiset ovat hamstranneet lääkkeitä laajan parisuhde-epidemian pelossa. Minusta pelko on aiheeton, parisuhteita tulee ja menee, vuosittain niihin kuolee aina suurinpiirtein sama määrä ihmisiä. Epidemian suurin uhka kohdistuukin lähinnä Sedu Koskisen lompakkoon. Vaarallisen maailmanlaajuisen parisuhde-epidemian puhjetessa suosittelen tilkitsemään ovet ja tuuletusaukot sekä pysyttelemään visusti sisällä koko talven yli. Keväällä kaikki alkaa taas alusta.

Viikonloppu meni viikon biletyksistä toipuen. Lauantaina sain kuitenkin siivottua kämpän lattiasta kattoon ja mopille tuli ensimmäistä kertaa käyttöä uudessa kämpässä. Nyt kiiltää. Minulla on muutenkin tapana olla kohtuullisen siisti ja yleensä imuroin kerran viikossa. Heterosinkkumiehelle ehkä siis epätyypillistä käytöstä. Repsahdankohan jos alan seurustelemaan :E Sunnuntaina alkaneesta Nightwish kohusta tuntuu riittävän reviteltävää nettiin ja iltapäivälehtiin. Huoh. Kyllä kansa tietää.

Eilen aamubussissa päästin vieressä istuvan tytön pois ja se hymyili niin nätisti että ei siinä voinut kun yrittää hymyillä takaisin. Tuli hyvä fiilis melkein koko päiväksi. Pienestä ne ilot saa irti. Jotenkin aamuisin tulee nykyään sellainen ihme vipinävaihde päälle varsinkin bussissa. Vaivihkaa yritän vilkuilla kaikkia vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ainiin ja kuulin töissä sisäpiirin juorun. Postinjakaja on kuulemma eronnut poikaystävään pari viikkoa sitten. Pitäisikö kunnioittaa suruaikaa vai iskeä heti kiinni?

Puuh kello puoli viisi aamulla ja töissä pitäisi olla kolmen tunnin päästä. Oli kyllä hauska ilta pitkästä aikaa. Käytiin Unkarilaisten kanssa katsomassa HIFK - TPS matsi ja sen jälkeen syömään. Pakko kyllä egoilla ruokalistalla, miten voi ruuasta tulla näin hyvä olo. Alkuruuaksi broilerisalaatti, pääruuaksi Chatobriand dijon kastikkeella ja jälkiruuaksi lakkabrûlé. Haluan treffeille pelkästään siitä syystä, että voin mennä vaivautumatta ulos syömään. Päädyttiin taas baarikärpäseen, koska kyseessä oli samalla vieraiden viimeinen päivä Suomessa. Ainakin Kris jutteli jonkun suomalaisen naisen kanssa pitkään. Tappiin asti oltiin ja töissä piti olla viimeistään yhdeksältä, perjantai olikin yhtä suurta kärsimystä. Palaverissa pisti hieman puhalluttamaan. Hyvästeltiin Unkarilaiset ja painuin himaan nukkumaan. Nukuin sitten melkein koko illan. Hauska viikko oli, mutta käy se bilettäminenkin voimille :)

Tulipas eteen hauska tieteellinenartikkeli aiheesta kuinka pariutuminen ja seksi voivat vaarantaa avaruuslentoja. NASA voisi rahoittaa kalliita lentojaan laittamalla alukseen web-kamerat ja tekemällä siitä reality-shown tyyliin Big Brother. “Seuraa kuinka komentaja Smith ja tiedeupseeri Lovelace selviävät parisuhteen hajoamisesta lentämättä suoraan aurinkoon”.

Puuh, mistähän aloittaisin. Maanantaina kerrottiin, että lähden mukaan isännöimään Unkarin tehtaalta tulleita vieraita tiistai-iltana. Vietiin ne ensin parille ja sitten Zetoriin syömään. Paikkahan on aika persoonallinen suomalaisella maalaisromantiikka-teemallaan. Kolmesta kaverista vain yksi osaa englantia hyvin, mutta aika hyvin juttu kuitenkin luisti. Keskustelua käytiin mm. unkarilaisesta ja suomalaisesta kulttuurista. Kovasti kehuivat suomalaisia naisia kauniiksi. Stadissa pyöriessä päät pyörivät kuin viipperät. Jatkettiin siitä vielä On the Rocksiin ja siittä edelleen viereiseen Baarikärpäseen. Aloin olla siinä vaiheessa iltaa jo pienessä humalassa. Harvemmin tulee tiistaina lähdettyä viihteelle, mutta tuntui että Baarikärpänen oli ainakin tupaten täynnä. Kahden aikaan oli pakko lähteä pois, tänään oli kuitenkin normaali duunipäivä. Koitin juoda vettä ja käydä suihkussa ennen nukkumaan menoa.

Aamulla olo oli aika hirveä. Nukuin tunnin verran pommiin ja raahauduin töihin. Unkarilaisetkin näyttivät hieman kuolleilta :) Krissin kanssa saatiin käytyä hieman työasioita lävitse, mutta kieltämättä oli darrainen olo koko päivän. Huomenna isännöidään taas, HIFK:n peliin ja syömään. Ennen sitä vieraat viedään tutustumaan suureen suomalaiseen instituutioon, eli saunaan. Saa nähdä iskeekö kulttuurishokki viimeistään silloin.

Eilinen meni rauhallisissa merkeissä, viihdyin yllättävän hyvin kotona. Kuuntelin musiikkia, otin pari aurinkopunssia ja tsättäilin kavereiden kanssa. Vaihteeksi tuli taas puheeksi sinkkuus yms. Naureskeltiin elämän ihmeellisyyksille. Pienehkö nousuhumala aiheutti taas sen että aloin tanssimaan yksinäni. The Clubilla olisi ollut KLF:n vippi-bileet, tiesin kyllä että viikon univeloilla ei olisi jaksanut kuitenkaan kovin myöhään riekkua. Hieman olisi kyllä jalkoja vipottanut.

Jarmo kyseli salille ja sehän passaa. Tony on jäänyt pahaan Civilization III koukkuun ja alkoi hannailemaan salille lähtöä. Ajateltiin käydä testaamassa tuo Leppävaaran uimahallin sali, joka olisi suurinpiirtein kävelymatkan päässä. Normaalisti on tullut käytyä duunipaikan omalla salilla. Pitäisi aloittaa taas aktiivisempi treenaus. Olisi viimeistään ensi kesänä timmissä rantsukunnossa.

Kuten varmaan osa on jo huomannut, olen muokannut blogia hieman. Huonosta suomennoksista vastaa allekirjoittanut. Lisäsin yläosaan kikkareen joka näyttää biisin joka soi himassa tällä hetkellä. Ongelmana on vain, että WordPressin käyttämä Smarty cachettaa sivut, eli biisi päivittyy vain tietyn ajan kuluttua tai jos kyseessä on ensimmäinen katselukerta. Koitan tiedustella josko tuon saisi pois käytöstä. Paljon on vielä Sinkkumiehellä opeteltavaa blogistaniasta. Periaatteessa voisi keksiä jotain kivoja lisäkikkareita. Ideoita taivaan ja maan väliltä otetaan vastaan.

Eilen oli piilolinssien sovitus Instrussa ja ei kovin putkeen mennyt. Soittelivat töihin, että pääsisinkö mitenkään aikaisemmin, koska he “olivat buukanneet liikaa asiakkaita”. Sanoin että pääsen maksimissaan vartin etuajassa, koska olin muutenkin “lintsaamassa” töistä. Perille päästyäni minut laitettiin heti odottamaan. Odotin käytännössä sen ajan, jota minua pyydettiin tulemaan etuajassa. Grrr. Sitten päästiin täyttelemään kanta-asiakastietoja ja mitäs kummaa, optikko kädetti koneen kanssa niin että homma tehtiin varmuuden vuoksi kolmeen kertaan. Lisäksi selvisi että joudun tulemaan myöhemmin uudestaan, koska näöntarkastusta ei voida tehdä buukkausten mentyä sekaisin. Aaargh. Sitten päästiin treenaamaan linssien paikalleenlaittoa, joka vaati useamman yrityksen. Sitten optikko katosi yhtäkkiä kymmeneksi minuutiksi ja huikkasi mennessään että treenaa vaan yksinäs. Loppujen lopuksi saatiin homma pulkkaan ja olin tyytyväinen. Jotenkin tuli mieleen esimerkit koulutuksista miten asiakaskontakteja ei saisi hoitaa. Noin, nyt olen purkanut patoutumani.

On aika outoa olla ilman laseja. Pientä totuttelemista on vielä, ainakin tämän päivän totuttelusta oli tuloksena armoton päänsärky. Yksi tärkein piilareiden hankintaan vaikuttanut asia on ulkonäkö. Muutaman vuoden vanhat linssit eivät yksinkertaisesti sovi nykyiseen tyyliin. Ja olen tiedostanut sen itsekkin, saan tästä varmasti pienen itseluottamusbuustin. Vielä pitäisi hommata vielä uudet lasit. Ajattelin jotain kevyempia, esim. kokonaan kehyksettömiä.

Puuh, exälläkin on jotain tietokoneongelmia joissa pitäisi avittaa ja tiedän jo etukäteen mihin se johtaa. Huutoon ja siihen että minulla palaa käämi. Tämä siksi, etten kestä ex-tyttökaverin tapaa kiukutella kun jokin asia ei toimi heti laakista. Tonyn kanssa pitäisi lähteä illalla lenkille, joten taidan vetää päikkärit sitä ennen. Minulle on tullut nykyään tavaksi halata aina yhtä tyynyä, alkaa ilmeisesti “hellyydenkaipuu” tehdä tehtävänsä.

Olipahan reissu. Matka Jyväskylään meni nopeasti, vaikka en saanut bussissa nukuttua. Näin kun näinkin messuilla muutaman vanhan luokkakaverin. Oli niin vähän aikaa käytössä, että en jaksanut hirveästi käydä tutustumassa eri osastoihin. Oman työn kannalta tärkeimmät näytteilleasettajat tuli sentään katsastettua.

Uskomattoman hauska tulomatka ja jatkot, vaikka tällä kertaa oli liikenteessä hieman erilaisessa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Lue vaimo ja n+1 lasta. Nauroin pitkästä aikaa vedet silmissä niitä juttuja kuunnellessani ja duunikavereista paljastui uusia ulottuvuuksia. Nyt on päällä hirveä darra. Pakko yrittää syödä jotain…

Kello on vähän vaille kuusi aamulla, takana neljän tunnin yöunet ja olotila sen mukainen. Lähdetään duunipaikan puolesta Jyväskylään FinnGraf 2005 messuille. Siittä voikin jo päätellä jotain sinkkumiehen toimialasta, joka on siis graafinen teollisuus. Hieman on väsynyt olo, ajattelin koittaa tappaa neljän tunnin bussimatkaa nukkumalla. Viikolla eräs työkaveri totesi, että “olet sit lähdössä lauantaina ryyppään?”. Olin vähän ymmärkäisenä ja sitten vasta hokasin, että hän tarkoitti tätä reissua. Minä kaikessa aloittelijamaisuudessa kuvittelin, että sinne mennään oikeasti tutustumaan alan uusimpiin trendeihin ihan koulutusmielessä. Saa nähdä mitä tästäkin reissusta tulee :)

Minulla on ollut tapana nolata itseni aina firman ensimmäisellä dokausreissuilla. Elämäni ensimmäisen duunipaikan bileissä sammuin pomon saunamökkiin ja kun minua tultiin herättelemään taksiin, oksentelin pomon kuistille. Olin silloin nuori ja osaan varmasti/toivottavasti käyttäytyä fiksummin.