Viikonloppu meni rauhallisesti kotona ex-duunipaikan rästitöitä tehden. Lauantaina lähettelin viestiä yhdelle Tamperelaiselle tytölle, mutta koska koko homma lähti huonosti käyntiin, jätin sen sikseen. Kyseessä oli siis eräältä netin deittipalstalta bongattu ilmoitus, jota lukiessa tuntui kuin olisi lukenut itsestään. En kuitenkaan haluaisi kumppania, joka on kiinnostunut täysin samoista asioista. Noh tuli siinä tunnin verran viestiteltyä kuitenkin. Sunnuntaina olin itse kotihengetär, siivosin kämpän läpeensä, tiskasin ja pesin pyykkiä. Illalla katsoin sillä silmällä neljännen kauden yhden jakson, enkä mahtanut mitään että tirautin pari kyyneltä lopussa. Suvi aukoi päätäänsä kun hieman läpällä kerroin asiasta ja otin siitä hieman nokkiini. Onhan se nyt heteromiehelle kova paikka, jos kehtaa tunnustaa itkeneensä ja vielä jonkun Sillä silmällä tahtiin :E

Töissä mokasin hienosti yrittäessäni päästä kontaktiin ah niin suloisen postinjakajan kanssa. Hän jakaa siis talon sisäistä postia ja olimme molemmat menossa tuotannonsuunnittelijoiden koppiin. Kirjeitä kainalossa, puhelin toisessa kädessä, nyt on minun mahdollisuuteni olla gentlemanni ja avata ovi. Otin muutaman ripeähkön askeleen, mutta mitä ihmettä, hän avaa oven itse vaivalloisesti ja minä jäädyn totaalisesti yllättävästä käänteestä. Näytin varmaan pikkaisen typerältä kun hiihdän vauhdilla pitkin käytäviä ja sitten yhtäkkiä lyön jarrut kiinni. Hiivin perässä sisään ja yritin pitää pokkani. Näin ne hommat hoidetaan!