Noniin, maanantaina ilmentymiä itsestään antanut flunssa paheni eilen sen verran pahaksi, että olen ollut kaksi päivää sohvan pohjalla. Olohuoneen pöytä näyttää aika irvokkaalta käytettyine nenäliinoineen ja teepusseineen. Miksi muuten kipeänä ollessa kaipaa juuri eniten hoivaa? On sellainen reppana olo ja haluaisi olla vaan jonkun kainalossa. Sinkkuna varmaan tämä legendaarinen läheisyydenkaipuu vaan korostuu. Muuten olen pärjännyt ihan hyvin ilman säännöllisiä haleja ja pusuja.

Jotkuthan perustelevat pettämistä ja yhdenyön juttuja tuolla perusteella. “Kaipasin läheisyyttä”. En jotenkin usko, että pitemmän päälle kyseiset sopimuksella tai erinäisillä ehdoilla toimivat suhteet antavat samanlaista tunnetta kuin oikea suhde, jossa molemmat ovat mukana täysillä. Olen ilmeisesti auttamattoman vanhanaikainen ja tylsä. Nyt kun tarkemmin miettii niin minulla oli tuollainen suhde viime syksynä vähän aikaa, jossa pusiteltiin ja nukuttiin yhdessä viikon ajan, mutta se jäi sitten siihen. Seksin harrastaminen taisi jäädä kiinni siitä, ettei sattunut kortsuja mukaan. Onneksi ollaan vielä kavereita. Näin sitä joutuu pyörtämään sanansa.