Sinkkumiehen maailma

Töissä on ollut muutaman päivän kiireitä, tänään oli pakko vetää päikkärit. Tuntuu että kesän sluibailun jälkeen vasta nyt on päässyt kunnon duunivireeseen. Lisäksi vastaan tulivat ensimmäiset ihmissuhdekonfliktit töissä sivustaseuraajan roolissa. En tiedä mistä oikein oli kyse, seasta erotti vain sanat “lähe meneen” ja “tee valitus mun esimiehelle”. Olen sen verran uusi talossa ja juorupiirin ulkopuolella, etten oikein tiedä kellä on kismaa kenenkin kanssa. Eipä sinänsä edes kiinnosta. Saa nähdä, itse olen ainakin vielä kaikkien kanssa todella hyvissä väleissä.

Pääkaupunkiseudulla toimiva radiokanava KLF lopettaa lähetyksensä toivottavasti tilapäisesti tunnin päästä. Kyseessä on siis pienellä raamilla toimiva tanssimusiikkiin keskittyvä radiokanava. Soittolista on koostunut pääasiassa yläasteen diskon ysäriklassikoista ja kiksusta. Radiokanava sinkkumiehen musiikkimakuun, tulee kuunneltua joka päivä bussissa matkalla duuniin ja pois. Käykäähän siis hyvät ihmiset osallistumassa adressiin, jolla toivonmukaan saadaan jatkoaikaa kyseiselle kanavalle. Vaikkei kanavan tarjonta kolahtaisikaan, ajatelkaa edes sinkkumiehen aamun pelastusta :)

Noh pakkohan tätä on kommentoida. Eilen kyseinen show alkoi ja tulihan se katsottua. Hieman tylsältä näytti ensimmäisen jakson perusteella ja aika ilmiselvää on että tuottajat ovat valinneet osallistujat tietyn kaavan mukaan. Kaikki ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samanikäisiä sinkkuja. Ihastumisia, rakastumisia ja seksiskandeeleja on taatusti luvassa. Näyttääpä ainakin kolme miespuolista osallistujaa varustautuneen kortsujen kera. Saa nähdä jaksaako kiinnostaa enempää, ellei ole luvassa jotain juoruamisen arvoista.

Olipas taas dejá vu perjantaista. Taas piti ottaa muutama kalja Tonyn kanssa ja mennä nukkumaan ajoissa mutta… Aluksi seuraan liittyi Satu, sitten vielä Jarmo ja Elias. Humalatila ja seura vaikuttivat sen verran että baariinhan voisi lähteä. Tony ja Satu lähtivät viime tipassa himaan ja urhoot jatkoivat suunnitelmien mukaan Kannunkulmaan. Kerrankin kotisivut, jotka aidosti kuvastavat paikan menoa.

Paikka oli alta parikymppisten paikka selkeästi ja meno sen mukaista. Plussaa hyvästä seurasta ja se että Jarmo pisti minut tanssimaan hitaita tytön kanssa. Se jäi kuitenkin siihen vaikka taksijonossa esiteltiin kutsuja jatkoille. Taisin muutenkin hieman jäätää, tanssilattialla yksi blondi tunki koko ajan eteen tai sitten vain minulla on vilkas mielikuvitus. En tajunnut tehdä mitään aloitetta, vaan pompin takaisin lattialla kavereiden luokse. Voisin kuvitella, että naisia ei hirveästi kiinnosta perseenkähmimisyritykset tanssilattialla. Lisäksi oli aika koomista kun välillä lattialla oli kaksi naista tanssimassa ja ympärillä seisoo sellainen kuuden miehen tiivis rinki. Ensi kerralla voisi yrittää edes tervehtiä :)

Surffailin kanavia Nelosen Hurjan muodonmuutoksen ja SubTV:n 101 vaikuttavinta muodonmuutosta välillä. Sitten hätkähdin miettimään ulkonäön vaikutusta ihmisen itsevarmuuteen ja sitä kautta pinnallisuuteen. Suomessa käsittääkseni kauneusleikkaukset ovat vielä suhteellisen pientä bisnestä, kun mukaan ei lasketa seiskan sponsoroimia Tallinnan boob jobeja. Hinnakasta näyttäisi olevan ja se rajaakin samantien köyhät ja kipeät suosiolla pois. 10 000€ isommista tisseistä? Itse kuitenkaan en ole kauneusleikkauksia vastaan. Jos joku kokee saavansa siitä lisää itsevarmuutta ja lompakko kestää niin siitä vaan.

Niin, pinnallisuus. Joskus tulee hurskalteltua, että “sisäinen” kauneus on tärkeitä, mutta kolkko faktaa taitaa olla että ihminen arvostelee varsinkin tuntemattomia ihmisiä hyvinkin pitkälle pelkän ulkonäön perusteella. Lihava on laiska eikä omaa itsekuria, lyhyellä miehellä on heikko itseunto jne. Sinkkuna tulee tarkasteltua naisia luonnollisesti ulkonäön perusteella. En itse voisi kuvitella seurustelevani naisen kanssa, jonka ulkonäkö ei viehätä. Eipä toisaalta ex-tyttöystävään ollut mikään kovin hehkeä, mutta homma toimi.

Tämän entryn perusteella olen pinnallinen mulkku, mutta se ei pidä paikkaansa. Tarkoitin ulkonäköä parisuhteellisessä merkityksessä. Jos en muuta ole elämässä oppinut, niin ainakin sen ettei muodosta ennakkoluuloja ihmisen ulkonäön perusteella. Niiden ennakkoluulojen murtaminenkin onkin kaikkein vaikeinta.

Tänään oli tiedossa vp toimarin kuukausikatsaus ja tieto oli ainakin uudesta “vakinaisesta” toimarista. Mutta suuri pommi olikin, että saman alan suurin yritys on ostanut firman, jossa olen duunissa. Tarkoitus on sulauttaa kaikki toiminnot uuden emoyrityksen alle. Tämä tarkoittaa muuttoa uusiin tiloihin ja vaihtuvia toimenkuvia. Aloitin vakiduunit tänä kesänä ja tottakai ensimmäisenä tuli mieleen että “karsitaanko päällekkäisyyksiä”, mutta viesti oli että kaikki jatkavat vanhoina työntekijöinä. Vuoden vaihteesta tulee toivottavasti hauskaa, duunikaverit pysyvät suurinpiirtein samana, mutta periaatteessa “duunipaikka” vaihtuu muuten aika täysin. Hieman järkeiltyäni oli uutinen oikeastaan hyvä, että pitkä epätietoisuus yrityksen kohtalosta päättyi ja uudella omistajalla on selkeästi paremmat intressit investoida ja kehittää toimintaa. Saa nähdä miten firman ja meikän käy :)

En tainnut blogissa mainita, mutta viime viikolla töissä olkapää naksahti kävellessä yhtäkkiä ja meni tunnottomaksi. Pelästyin jo, että slaagiko sieltä tulee. Ilmeisesti joku olkapään kolmipäinen lihas on ottanut siipeensä kuntosalilla. Olen pitänyt sen jälkeen taukoa salilla käynnin suhteen. Koitin tänään varovasti punnertaa, mutta vihlova kipu tuli samantien takaisin. Lepuutetaan sitä sitten rauhassa.

Katsoin tänään Six Feet Underin viimeisen jatkon viidenneltä tuotantokaudelta ja se tarkoittaa sarjan loppua. Kyseessä on mielestäni ehdottomasti yksi kaikkien aikojen parhaista draamasarjoista. Mielestäni sarja on onnistunut, koska itse olen kokenut sen parissa aikamoisen skaalan tunteita: iloa, vihaa, hämmentyneisyyttä ja surua. Olo on samantapainen kun hyvän leffan jälkeen. Neljännen kauden jaksothan alkavat MTV3:lla 30.8.

Loppu oli sen verran tunteellinen, ettei sitä voinut kuin katsoa kostein silmin. Lopussa tullut biisi vaikutti siihen osaltaan. Kyseessä oli Sian Breathe Me, kauniin hauras biisi ja toi jotenkin heti mieleen Tori Amoksen. Sanoitukset kertovat mielestäni siitä kuinka ihminen tarvitsee jonkun toisen tukea selvitäkseen vaikeista ajoista.

Viikonloppu meni ennenkuin ehti alkaakaan. Lauantaina oli sen verran komea ilma, että päätettiin lähteä Tonyn kanssa ottamaan arskaa. Mukaan tarttui tietenkin kaappiin jääneet oluet, tanssimatto ja läppäri. Hieman porukka katsoi kiinnostuneena touhujamme ja eräs koiranulkoiluttaja vannotti keräämään tyhjät pullot (siinä vaiheessa jo kymmenkunta) pois. Sehän on selvyys. Jossain vaiheessa bisset ja röökit loppuivat kesken. Tilanteen pelasti Satu, joka raahasi meille seuraan liittyessään mäyräkoiran meille. Tony on onnenpekka…

Ilta meni rattoisasti, Ilkka ja Jarmo tulivat aloittelemaan ja eksyttiin Lepuskin Fenniaan piipahtamaan. Koitin osoitella Ilkalle potentiaalisia ehdokkaita lasteni äidiksi, mutta ei oikein onnistanut. Humalatila ja väsymys oli pilkun jälkeen aika huipussaan. Olin kuitenkin juonut tasaiseen tahtiin puoliltapäivin asti. Seuraavana päivänä olotila olikin sen mukainen, koko päivä meni sohvalla kärvistellessä. Pienestä morkkiksesta huolimatta hauskaa oli.

Sitten surullisin uutisiin, Stadin Sinkku loppuu sellaisenaan satasessa. Ei ole kyseistä strippiä tullut luettua sitten viime kevään, koska duunibussissa on tarjolla Metroa. Stripistä tulee ilmeisesti parisuhteita käsittelevä, koska sarjan päähenkilö Salla on lopulta löytänyt miehen itselleen. Surullista :)

Juuri kun edellisen postauksen kommenteissa uhosin, että keskityn blogittamaan enemmän sinkkuelämään liittyvää materiaali, pyörrän sanani. Tunnustan olevani “uutisfriikki”. Muistan jo kuinka pienenä kotona katsottiin televisiosta aina uutiset vanhempien kanssa. “Isi, mikä on SDP?”. Aamulla luen menomatkalla välineestä riippuen joko satasen tai Metron, töissä/kotimatkalla Ilta-Sanomat ja illalla hesarin. Ja telkkarista vähintään puoli ysin tai kymmenen uutiset. Ei kuitenkaan joka päivä orjallisesti. Välillä luulen olevani helvetin fiksu, kun olen perillä maailman tapahtumista. Välillä olisi mukava keskustella ajankohtaisista aiheista, joskin kaveriporukassa se on välillä hieman vaikeaa.

Tämän hetken kuuma peruna on Gazan siirtokuntien tyhjentäminen Israelissa. Lähi-idän tilanne on jatkunut väkivaltaisena pitkään ja mielestäni muiden valtioiden ja YK:n pitäisi puuttua vahvemmin tuohon kiistaan. Israelin ja palestiinan ääriryhmät ovat luoneet jatkuvan väkivallan kierteen, palestiinalaisten itsemurhaisku Jerusalemissa ja seuraava yönä Israelin armeija kostaa ohjusiskulla. Länsimaille kiista on vaikea kritisoitava, koska Israelilla on merkittävää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Tiekartta voisi toteutuessaan tuoda lopulta rauhan Länsirannalle, mikä tuntuu aika mahdottomalta ajatukselta, koska tilanne on jatkunut samanlaisena muutamaa tulitaukoa lukuunottamatta samanlaisena niin kauan kuin itse muistan. Palestiinalaiset haluaisivat perustaa itsenäisen valtion, mutta Israel suostuu siihen vasta kun ääriryhmittymät laskevat aseensa. Toivottavasti molemmat osapuolet ymmärtävät tilanteen traagisuuden ja vielä minun elinaikanani rauha syntyy.

np: Conjure One feat. Sinead O’Connor - Tears from the Moon (DJ Tïesto In Search of Sunrise Mix)

Iski illalla hirveä suolaisen nälkä ja päätin kehitellä munakkaan kaapista löytyvistä eineksistä. Tälläinen soppa syntyi:

Sinkkumiehen välimerellinen munakas

4 kananmunaa
5 ruokalusikallista vettä
puolikas punasipuli
100g fetaa
juustoraastetta
mustia kivettömiä oliiveja
suolaa, musta- ja valkopippuria

Riko munat, lisää sekaan vesi ja mausteet. Sekoita niin että munien rakenne rikkoutuu, älä kuitenkaan vatkaa liikaa. Pilko punasipuli ja kuullota sitä oliiviöljyssä hetki. Lisää päälle muna-vesiseos. Anna munakkaan hyytyä hieman ja lisää fetat ja oliivit. Paista toinen puoli loppuun ja päälle juustoraaste. Bon ápetit!

Oli jotenkin paska fiilis koko päivän. Töissä selvittelin toisten aiheuttamia sotkuja ja juuri päivän loppuessa tuotantopuolen pomo tuli jostain syystä aukomaan päätänsä. Kyseinen henkilö ei ole mikään järjen jättiläinen ja koska olen uusi talossa niin saan välillä niskaani kaikkea ylimääräistä nakkia. Noh ei siinä mitään. Kävin duunin jälkeen salilla ja tottakai miehenä piti pullistella peilin edessä. Kehittymistä on havaittavissa.

Katsoin himaan tultuani Six Feet Underin toiseksi viimeisen jakson ja se ei ainakaan helpottanut oloa. Jakso oli täynnä agressiivisuutta, henkistä romahtamista ja riitelyä. Varmaan sen takia pidänkin kyseisestä sarjasta, koska se herättää vahvoja tuntemuksia. Tähän päivään se ei vain jotenkin sopinut. Rupesin taas miettimään hyviä ideoita missä tavata vastakkaisen sukupuolen edustajia. Sekin jäi vaan taas kesken kun rupesi ottamaan duuniasiat päähän. Onneksi tämä menee ohi varsin pian, toivottavasti.