Parin tunnin päikkäreiden jälkeen olo alkaa olemaan lähes normaali. Nukahdin sohvalle lusikkaan tyynyä rutistaen, ehkä sinkkuus alkaa tehdä tehtäväänsä. Aamulla oli harvinaisen hyvä olo, tuli juotua loppupeleissä vähän ja vettä tuli litkittyä parisen litraa ennen nukkumaanmenoa. Ainoastaan väsymys painoi puserossa. Niin eilinen kokonaisuudessaan oli aika sähköinen. Heräiltyäni totesin, että eipäs ole mitään tekemistä ja seurasin irkissä koulun kanavalla keskustelua Assemblyistä. Olen ollut sinänsä aina ollut kiinnostunut demoskenestä, lähinnä niiden tuotoksista. Kertaakaan en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi lähteä. Kyselin ilmaisia lippuja ja sainkin kun sainkin hankittua halvan päivälipun.
Läppäri mukaan ja paikalle. Hartwall näytti aika hauskalta tuhansine tietokoneineen, valovirityksineen ja eri äänilähteineen. Yllätyin naisten suuresta osanottajamäärästä, tämänhän pitäisi olla “nörttien” juttu. Katsoin parit combot ja lopulta lähdin kuuden maissa Tonyn kanssa stadiin kääntymään. Sieltä päädyttiin meille, josta tarinaa jatkaakin edellinen entry. Hauskaa oli, huomenna kuitenkin arki koittaa taas.
