Grillailtiin kanaa ja tuojotettiin telkkaa. Olohuoneeseen on näkymä suoraan järvelle ja aurinko alkoi laskea. Näky oli harvinaisen kaunis, tyyni iso järvenselkä, johon aurinko heittää siltansa ja samainen punainen mollukka yritti hiipiä piiloon taivaanrannan taa. Nappasin kameran ja painelin rantaan ottamaan kuvia. Muutaman kuvan räpsittyäni pistin kameran pois ja istuin rantakivelle katselemaan. Tuli jotenkin haikea fiilis, olisi ollut kiva jakaa tuo hetki jonkun kanssa. Kornin kuuloista tekstiä, mutta sellaista se sinkkuelämä teettää. Jotenkin välillä tuntuu, että pelkään aiheetta jääväni loppuelämäkseni yksin. Tuntuu vain jotenkin oudolta pitkän seurustelun jälkeen viettää aikaa yksinään. Kummallista on tämä ihmiselo.