Kävin kaverin suosituksesta tsekkaamassa Westendin
uimarannan. Paikka oli pieni rauhallinen uimaranta, joka vaikutti ihan mukavalta mestalta. Rannalla ei ollut juurikaan muita, vaikka olisin ehkä ollut juttuseuran puutteessa. Soittelin samalla luokkakaverille juhannuksen suunnitelmista. Picnic suokissa kuulostaa hieman paremmalta kuin autolla johonkin korpeen ja kori kaljaa toisella porukalla. Pitää miettiä. Ensimmäinen tilipäiväni on torstaina ja jos sen kanssa on jotain hässäkkää niin joudun kyllä jäämään himaan ihmettelemään.

Katsoin rantsulta tultuani Six Feet Underin viidennen ja viimeisen kauden kolmannen jakson. Sarja vain jotenkin kolahtaa meikäläiseen, varmaan ehkä eniten sen takia, että se käsittelee vaikeitakin aiheita mustan huumorin keinoin. Tuossa jaksossa käsiteltiin iäkkään naimisissa olevan pariskunnan ongelmia, jossa miehen mielenterveys horjuu ja nainen ei jaksa jatkuvaa huolenpitoa. Avioliitto kuolee tunnepuoleltaan täysin ja mies huomaa vaimonsa kylmyyden. Kyseessä on mielestäni ainakin Suomessa vaiettu aihe. On päivänselvä oletus että aikanaan kumppanit pitävät toisistaan huolta kaikin tavoin. Silloin tulevat vastaan vanhuuden tuomat sairaudet, kuten alzheimer, dementia, fysiologiset vaivat ja niin edelleen. Mitä jos toinen ei jaksa huolenpitoa joko henkisesti tai fyysisesti? Olisi julmaa jättää toinen elämänsä ehtoopuolella ja uskonkin että suurin osa vain sinnittelee loppuun. Tai sitten kyseessä on todella aidosti epäitsekäs toisesta välittävä ihminen. Luulen että tuollaisessa tilanteessa mitataan rakkauden todellinen mitta. Pisti miettimään.