Näin entistä tyttöystävää vuoden tauon jälkeen. Jälleennäkeminen jotenkin oli hyvin selventävää sen suhteen miksi aikoinaan erottiin. Muututtiin niin erilaisiksi seurustelun aikana, eikä vain jotenkin sovittu yhteen. Olin jotenkin nihkeä koko tapaamisen ajan ja yritin olla kaveria. Samana viikonloppuna ex-tyttökaverilla tuli kränää ukkonsa kanssa ja ilmeisesti erosivat samantien.
Tunsin toisaalta sääliä ja toisaalta halveksuin hänen typerää valintaansa aloittaa seurustelu reilusti häntä iäkkäämmän entisen huumeveikon kanssa jolla on alkoholiongelmia ja kaksi lasta. Järjen käyttö ei mielestäni ole kielletty. Saattelin lopulta itkuisen eksän asemalle ja koitin parhaani mukaan lohdutella. Periaatteessa ei välttämättä kiinnostaisi edes kaveerata ja se onneksi onnistuu helpommin kun asutaan eri paikkakunnilla.
