Sinkkumiehen maailma

Kaverit halusivatkin muuttaa jo perjantaina ja sehän passaa mulle. Kävin töiden jälkeen hakemaan uuden kämpän avaimet huoltoyhtiöstä ja sieltä himaan pakkaamaan. Kaverin piti auttaa, mutta auttaminen jäi sängylle läppärin kanssa irkkaamiseksi. Oli kuitenkin seuraa ja pari tuntia sähellettyäni lähes kaikki kamat olivat laatikoissa. Päätettiin sitten muuten vaan käydä tsekkaamassa uusi kämppä tyhjiltään, joten haettiin kaupasta pakastepizzaa ja kaljaa. Kämppä vaikutti hyvältä vaikka muistikuvat olivat jo hieman hatarat. Tyhjänä se näytti todella tilavalta, neliöitä taisi olla vähän vajaa 50 m^2. Isompi olkkari, makkari, suihkut ja kohtuullisen kokoinen sauna.

Olin aika tyytyväinen vaikka vuokra oli 550€/kk. Käytiin saunassa ja nahat kuoriutuivat kuin makkarasta juhannuksen auringonoton jälkiseurauksena. Pari kaljaa ja oli aika hyvä fiilis viikon puurtamisen jälkeen, vaikka itse muutto on vielä edessä. Netin pitäisi olla kytketty mutta todennäköisesti blogittamiseen tulee parin päivän tako väkisinkin. Ehkä lauantaina illalla jaksaa kaivaa läppärin esiin. Kohta vissiin pitäisi mennä nukkumaan toivoen että se väkisinsuutelija tyttö tulisi jatkamaan touhujaan.

Simahdin eilen illalla kesken Sinkkuelämän vahtaamisen. Unessa oltiin jossain bileissä ja joku söpö tyttö sanoi yhtäkkiä ruotsiksi “jag var inte så fyllt” ja kaatoi minut sängylle ja alkoi suutelemaan. Unessa olin niin yllättynyt tilanteesta (jäissä), etten osannut oikein vastata. Sitten heräsin säpsähtäen samallalailla kuin painajaisunista. Eli oliko se nyt sitten hyvä vai huono asia. Pelottavaa kun ei tiedä oliko kyseessä enneuni, painajainen vai mikä.

Päivemmällä tuli tuosta unesta mieleen, että ilmeisesti vielä nykyäänkin miehen tulee tehdä aloite, pyytää treffeille ja niin edelleen. Olen itse aika saamaton ja arka kun pitäisi lähestyä vastakkaista sukupuolta ja toivoisinkin että tasa-arvovaltuutettu tarttuisi piakkoin tähän epäkohtaan. Eli naisten pitäisi iskeä mies vähintään kerran joka kolmatta miehen tekemää aloitetta kohden. Kannatan itse tasa-arvoa tässäkin asiassa. Missä on Hannu Karpo ja Kuningaskuluttaja?

En tiedä johtuiko kiireestä vai mistä, mutta päivällä oli hetken aikaa kuumeinen olo. Kokemuksesta tiedän milloin keho sanoo että otappas vähän rauhallisemmin. Oli kuitenkin aika kiireinen työpäivä, hoitelin muuttoasioita ja ilta meni taas pakatessa. Taino oikeastaan tavaroita roskiin heittäessä ja osan sain jo siirrettyä hollille keittiöön. Nyt on hieman pysähtynyt vaihe, koska jäljellä on enimmäkseen tilpehööriä ja muuttolaatikot tulevat vasta ylihuomenna. Huomenna voisi yrittää purkaa hieman huonekaluja ja katsoa astioita kasaan. Torstai ja perjantai tulevat olemaan kiireisiä. Odotan kuitenkin jo innolla omaan kämppään muuttamista.

Tänään töissä mietin hetken aikaa taas sinkkuutta ilmiönä. Olen 25-vuotias ja tässä iässä vanhempani olivat jo naimisissa ja isosisko oli 4-vuotias. Välillä hiipii takaraivoon sellainen ajatus että kohta olen kolmikymppinen ja sitten voikin jo alkaa etsiskellä hautapaikkaa. Vaikka “nuoria” tässä ollaan vielä. Välillä ei vaan jotenkin tunnu siltä. Tuollaiset hetkittäiset “yyy-YYY mitä jos jäänkin yksin”-aatokset ovat olleet onneksi aika satunnaisia. Olen luvannut itselleni että en rupea missään vaiheessa epätoivoiseksi. Parempi olla yksinään kuin onnettomassa parisuhteessa. Tai sitten psykologiset defenssit vain iskevät päälle :E

np: Cosmic Gate - Back 2 Back Vol. 2

Kuten veikkailinkin, krapula jatkui hieman maanantain puolelle. Aamulla junassa matkalla töihin iski hieman huono olo. Se lakkasi onneksi kuitenkin aika nopeasti ja viimeistään lounas mäkkärissä (duunipaikan ruokala on remontissa) palautti olotilan pientä väsymystä lukuunottamatta suht normaaliksi. Sain jopa aikaiseksi aika paljon.

Aloitin muuttovalmistelut tänään. Muutan Leppävaaran lähistölle Espoon landelle. Kaapeista löytyi aivan uskomaton määrä turhaa rojua. Vaatteista 10% säästin, loput roskiin ja uffelle. Ajattelin surutta heittää kamoja menemään. Tämä liittyy osana muodonmuutokseen, joka saa alkunsa muutosta. Ajattelin käydä parturissa vaihtamassa lookkia, hommata uudet silmälasit ja piilarit, käydä vaateostoksilla ja sisustaa uutta kämppää. Eli aikamoinen muutos edelliseen. Oikeasti vitutti koko opiskeluajan loppu ainainen solukämpässä nyhvääminen ja rahoilla pihtaaminen. Toivottavasti rahat piisaavat vielä kun innostusta riittää.

Huomenna homma jatkuu varmaan eteenpäin loppujen komeroiden siivoamisella. Harmittaa hieman kun missasin muuttotohinoissa Nelosen “Paritellen Amerikassa”, koska brittiläinen esikuva oli mielestäni hauska sarja parisuhteiden kiemuroista. Pitää muistaa ensi viikolla katsastaa.

Heräsin neljältä päivällä. Olo jokseenkin sekava, ihankuin olisi vieläkin kännissä. Se johtuu varmasti osittain univeloista. Ainiin juhannus. Homma järjestyi alunperin niin että kaverin vanhemmilla oli omakotitalo vapaana ja sinnehän sitten suunnistettiin jo torstaina kahden täyden ruokakassin ja kaljakorin kanssa. Tarkoitus oli että sinne tulisi meidän porukkaa ja toisen kaverin kavereita, joita kukaan meistä ei oikein tuntenut. Torstai meni pienemmässä porukassa grillaillen ja dokaillen. Oli piristävää vaihtelua siihen normaaliin “mennään johonkin aloittelemaan ja sieltä baariin”.

Aatto aloitettiin aamusta ottamalla aurinkoa. Loppujen lopuksi tuli oltua vessakäyntejä lukuunottamatta ulkona koko päivä. Paloin tietenkin suht pahasti kauttaaltaan. Aurinkorasva onkin nyt ostoslistalla. Ilta meni sitten isommalla porukalla, meitä taisi olla n. 20 henkeä lopulta. Porukka ei ollut toisilleen tuttuja ja osa ryhmittyi täysin omaan kuppikuntiinsa. Osa porukasta vaikutti tosi mukavalta ja tuntui että promillien noustessa illan mittaan juttu luisti vaan paremmin. Itse tottakai sinkkuna yritin jutella tyttöjen kanssa, mutta paikalla ei loppujen lopuksi ollut kuin pari naispuolista sinkkua.

Jossain vaiheessa meno oli aika railakasta, pienehkössä saunassa oli lähemmäs kymmenen henkeä ja porukka hyppi trampoliinilla. En voi kieltää että sinkkumiehen silmää suuresta miellytti alastomien naisten pomppiminen. Kaverin kanssa käytiin juoksentelemassa läheiselle tielle alasti. Oli vapauttava kokemus. Koitettiin liftata kyytiä takaisin ohi kulkevilta autoilta, ainoastaan yksi keski-ikäinen naiskuski hidasti vähän. Loppuyö menikin sitten omaa tahtiaan. Onnistuin säätelemään juomistani aika hyvin, olin koko päivän sopivan humalatilan alaisena. Muutamat sinnikkäimmät, minä mukaanlukien valvoivat aamukahdeksaan. Lopulta oli pakko mennä nukkumaan sohvalle.

Aamulla heräsin yhdentoista aikaan ja olo oli oikeastaan ihan hyvä. Mitä nyt paikkoja kirveli palamisen takia. Porukka alkoi hipsimään kotiin ja seuraavaksi siivottiin kämppä kaveriporukalla. Kaljat ja röökit olivat totaalisen loppu, mikä oli kyllä sinänsä ihan hyvä. Kaverit lähtivät kauppaan hakemaan kaljaa ja ruokaa. Pulloista kertyi 30€. Olo alkoi jokseenkin muodostoa aika hirveäksi. Olo ei ollut ihan tavanomainen krapula vaan univelka pisti jumituttamaan. Tarkoitus olisi kuitenkin lähteä vielä lauantainakin baariin. Loppujen lopuksi ruoka ja saunassa käynti käänsi illan suunnan ja porukka virkistyi sen verran että baariin oltaisiin oikeasti menossa. Taksilla stadiin ja Onnelaan. Siellä jumitus pikkuhiljaa poistui ja minulla oli oikeastaan hauskempaa kuin baarissa normaalisti. Tuli jorailtua reilusti tavallista enemmän. Pilkku tuli yllättävän nopeasti ja päätettiin etsiä vielä joku jatkopaikka. Kaverit meinasivat joutua tappeluun ja loppujen lopuksi päädyttiin hietsuun. Siellä tuli vastaan pari tyttöä joista toiden kanssa kaverilla oli vähän peliä. Itseäni ei oikein siinä vaiheessa napannut hirveästi. Loppujen lopuksi lähdettiin eri suuntiin. Kaverin kautta päädyin lopulta himaan aika sekavassa olotilassa kolmen päivän dokaamisen jälkeen.

Oli ihan hauska setti näin jälkikäteen ajatellen. Harmi vain että kaikki hauska loppuu lyhyeen. Tänään nautiskelen krapulasta ja otan rennosti.

Juhannussuunnitelmat onnistuivat ja tulin juuri kolmen päivän dokausputkelta. Kahtena edellisenä unta tuli otettua yhteensä noin 5h ja nyt tietty koko yön läpi. Pääsin himaan vihdoin puoli yhdeksältä aamulla. Olo on sekava ja uninen. Pelkään jo huomista krapulaa etukäteen enkä uskalla mennä nukkumaan. Hauskaa kuitenkin oli. Jos en ole huomenna soittelemassa koko päivää Norjaan niin yritän kirjoitella näiden kolmen päivän tapahtumista. Pakko sitä on kai yrittää nukkua.

Kävin kaverin suosituksesta tsekkaamassa Westendin
uimarannan. Paikka oli pieni rauhallinen uimaranta, joka vaikutti ihan mukavalta mestalta. Rannalla ei ollut juurikaan muita, vaikka olisin ehkä ollut juttuseuran puutteessa. Soittelin samalla luokkakaverille juhannuksen suunnitelmista. Picnic suokissa kuulostaa hieman paremmalta kuin autolla johonkin korpeen ja kori kaljaa toisella porukalla. Pitää miettiä. Ensimmäinen tilipäiväni on torstaina ja jos sen kanssa on jotain hässäkkää niin joudun kyllä jäämään himaan ihmettelemään.

Katsoin rantsulta tultuani Six Feet Underin viidennen ja viimeisen kauden kolmannen jakson. Sarja vain jotenkin kolahtaa meikäläiseen, varmaan ehkä eniten sen takia, että se käsittelee vaikeitakin aiheita mustan huumorin keinoin. Tuossa jaksossa käsiteltiin iäkkään naimisissa olevan pariskunnan ongelmia, jossa miehen mielenterveys horjuu ja nainen ei jaksa jatkuvaa huolenpitoa. Avioliitto kuolee tunnepuoleltaan täysin ja mies huomaa vaimonsa kylmyyden. Kyseessä on mielestäni ainakin Suomessa vaiettu aihe. On päivänselvä oletus että aikanaan kumppanit pitävät toisistaan huolta kaikin tavoin. Silloin tulevat vastaan vanhuuden tuomat sairaudet, kuten alzheimer, dementia, fysiologiset vaivat ja niin edelleen. Mitä jos toinen ei jaksa huolenpitoa joko henkisesti tai fyysisesti? Olisi julmaa jättää toinen elämänsä ehtoopuolella ja uskonkin että suurin osa vain sinnittelee loppuun. Tai sitten kyseessä on todella aidosti epäitsekäs toisesta välittävä ihminen. Luulen että tuollaisessa tilanteessa mitataan rakkauden todellinen mitta. Pisti miettimään.

Viime yönä ei meinannut saada millään unenpäästä kiinni, syynä varmaan viime viikonlopun kahden päivän putki ja ex-tyttöystävän ongelmat. Ei muuta kuin ylös vähäksi aikaa tsekkaamaan Suomi24:n ja Cityn deittipalstojen tarjonta. Alan vissiin olemaan epätoivoinen :) Uni lopulta tuli, mutta sen verran myöhään että duunissa meinasin nukahtaa pystyyn iltapäivällä. Muutenkin tuntuu että duunipäivä oli aika turha, mitään kunnollista ei saanut aikaiseksi, koska osastollamme on harvinaisen hiljaista jopa tälle vuodenajalle. Päivän kohokohta on kyllä ilmeisesti vain kesätöissä oleva firman sisäisen postin jakaja, joka on suoraan sanoen hot. Valitettavasti kyseinen ilmestys ei jaa postia meille. Kontakti on jäänyt tähän mennessä lasin takaa tuijottamiseksi.

Olin jo lähdössä ovesta ulos kunnes päätin kääntyä ympäri ja painua duunipaikan salille. Oli jotenkin vetämätön olo sielläkin, mutta sain kuitenkin suunnitellut sarjat vedettyä loppuun ja saunan jälkeen oli mukavan eteerinen olo. Ei muuta kuin kiksut soimaan luureista ja kotia kohti. Huopalahdessa sain odotella junaa kymmenisen minuuttia ja olinkin aika fiiliksissä kun kohdalle sattui hyvä biisi ja aurinko paistoi. Junassa suloinen ja ilmeisesti adoptoitu aasialainen lapsi tuijotteli minua suurilla silmillään ja se oli niin lutuinen näky ettei voinut kuin hymyillä. Himaan päästyäni soittelin eksälle tiedustellen vointia viikonlopun episodin jälkeen, joskin aika laihoin tuloksin. Olisin mennyt ottamaan aurinkoa läppäri kainalossa, mutta talon pihalta ei löydy siihen sopivaa paikkaa ja kello oli jo seitsemän. Jäin sitten himaan kirjoittelemaan tätä blogia.

Kaveri jonka numeron välitin eteenpäin sai kutsun niiden tyttöjen juhannusbileisiin joiden kanssa vaihdettiin numeroja viime viikonloppuna, mutta homma kuulemma pistää hieman epäröimään. Yritin kysellä että koskiko kutsu vain kaveria. Juhannussuunnitelmat ovat ihan auki ja vaihtoehdot ovat tällä hetkellä jotakuinkin seuraavat: entisten luokkakavereiden kanssa jonnekkin Espoon korpeen teltalle, tuo mökkikeikka sinkkutyttöjen kanssa tai himaan jääminen. Eniten kiinnostaisi kieltämättä tuo mökkikeikka, vaikka olisinkin vain kaverimielellä liikenteessä. Saa nähdä, onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Tässä tämän päivän saldo siis :)

Olen ollut itseasiassa onnellisempi jo pitkään kuin viimeiset puoli vuotta seurustellessa. Syynä varmasti jatkuvat riidat ja yleinen välinpitämättömyys puolin ja toisin. Olen ottanut elämästä vähän enemmän irti, tapaillut enemmän kavereita ja aloittanut muutaman uuden harrastuksen. Suosittelen kuntosalia sinkkumiehille, joskus paikalla on salista riippuen kivan näköisiä naisia. Samalla tulee treenattua ja mikä sulattaa paremmin naisten jään kuin raudankova sikspäk. Eli kyseessä on win/win situation.

Muutenkin tunnen itseni vapaammaksi ja rennommaksi. Voin sopia aikatauluni ja menoni ensin jotain toista konsultoimatta. Spontaaniudelle on enemmän tilaa. Noh jottei sinkkuelämä vaikuttaisi täysin ruusuiselta, niin kyllä tässä on selkeästi huonojakin puolia. Välillä iskee tietty yksinäisyys ja hellyyden kaipuu. Nyt ei ole kukaan lohduttamassa jos elämä potkii päähän. Ystävät ja kaverit ovat tottakai olemassa, mutta mielestäni se on hieman eri asia. Lisäksi kateus nostaa välillä rumaa päätään. En tiedä miksi tunnen välillä suurta kateutta seurustelevia kavereita kohtaan. Jos sinkkuelämä on tällä hetkellä niin hienoa, niin miksi pitää olla katkera? Kyseessä on kuitenkin aika mieto tunne, enkä koe menettäväni sinkkuna mitään.

Toinen häiritsevä asia on seksin puute. Se on mielestäni yliarvostettua, mutta kyllä ainainen onanointi on aika tylsää verrattuna hyvään seksiin. Toisaalta minulla on ollut aina jonkinmoinen moraali yhdenyönjuttujen suhteen, eli en harrasta niitä. Tällä hetkellä olen kuitenkin kallistumassa siihen suuntaan että jos se on molemmille osapuolille selvä kuvio, että nyt ollaan vain fuckbuddyjä eikä mitään sen kummempaa, on mielestäni ok. Houkutus sinkkumiehenä on aika suuri.

En kuitenkaan väitä ettenkö alitajuisesti etsisi kumppania, mutta jotenkin tuntuu että haluan tutustua erilaisiin naisiin ennenkuin asetan itseni uudestaan alttiiksi. Toisaalta missä sitä oppisi tuntisi toisen paremmin kuin seurustelemalla. Kinkkinen ongelma.

Näin entistä tyttöystävää vuoden tauon jälkeen. Jälleennäkeminen jotenkin oli hyvin selventävää sen suhteen miksi aikoinaan erottiin. Muututtiin niin erilaisiksi seurustelun aikana, eikä vain jotenkin sovittu yhteen. Olin jotenkin nihkeä koko tapaamisen ajan ja yritin olla kaveria. Samana viikonloppuna ex-tyttökaverilla tuli kränää ukkonsa kanssa ja ilmeisesti erosivat samantien.

Tunsin toisaalta sääliä ja toisaalta halveksuin hänen typerää valintaansa aloittaa seurustelu reilusti häntä iäkkäämmän entisen huumeveikon kanssa jolla on alkoholiongelmia ja kaksi lasta. Järjen käyttö ei mielestäni ole kielletty. Saattelin lopulta itkuisen eksän asemalle ja koitin parhaani mukaan lohdutella. Periaatteessa ei välttämättä kiinnostaisi edes kaveerata ja se onneksi onnistuu helpommin kun asutaan eri paikkakunnilla.